Odotellen synnytystä.

Jokainen päättyvä supistus sarja,
on niin turhauttava.

Monta tuntiakin peräkkäin,
toivossa eläin,
vaan pisti poika taas pakin päälle,
ei halua syntyä tälle säälle.

Raivostuttaa ja hermostuttaa,
aina vain supistuttaa,

epäsäännöllisesti,
liian vähäkestoisesti,
kumminkin välein tihein.

Päättyen kuitenkin liian usein.



(Pitipä taas purkautua :D tosissaa toinen synnytys lähestymässä ja kärsivällisyys koetuksella. Runona ei ehkä kolahda iha kaikkii, ehkä joihinki synnyttäneisii.)

Rannalla hiljaisuus,
hiuksiini takertuu,
ei päästä lähtemään,'
tuulen kanssa leikkimään.

Silmäripsiin kivunnut kyynel,
hetken hengähtää,
ennen kuin kulmien kautta,
poskelle vierähtää.

Ympärille kietoutunut sumu,
antaa turvan tunteen,
päässä soi eilisen tanssin humu,
joka jäi menneeseen.

Kun nousee ylös lähteäkseen,
on askel kevyempi,
laskin murheet kaarnaveneeseen,
on olo ehyempi.

Niin jokainen vain tarvitsee,
hetkisen aikaa,
asioita pohtiakseen,
aivan yksikseen.

kipeät muistot

Kynttilän lepatus,
luo varjot katsojan kasvoille,
pehmentäen ääriviivat.

Silmissä utuinen katse,
kimmellys poskella,
jälki kyyneleen.

kietaisee huivia tiukemmin ylleen,
laskeutuu maahan routaiseen,
pienen haudan ylle.

Antaa muistojen tulvia,
kyynelten virrata,
olkapäät vavahdellen.

Tuuli kuin hentoinen kosketus hiuksissa,
luo surumielisen hymyn,
hahmo nostaa katseensa.

Hiljaa nousee ja kääntyy kannoilleen,
on aika palata arkeen.>

ikävä

Tähtien tuikkehessa,
miljoonien hohteessa,
saan osan sinua.

Kuin ojentaisit kätesi,
taivaasta kurottaisit,
tuikkivat silmäsi,
pehmyt hymysi.

Hiljainen tuuli hymisee,
kuin naurusi hyväilee,
pulleilla sormilla tarttuisit,
minun käsiini.

Vetäisit tähtien joukkoon.

Sävel yhteinen

Toivon,
vielä vanhanakin,
omaamme saman sävelen,
kuin nyt.

Lempeä,
kauhasta ammennankin,
sinut kylvetän,
niin elvyt.

Suukoilla sadattelet,
sänkyyn
illalla
peittelet.

kainalosi tuoksuun,
hiljalleen,
uinahdan.

Aamun hymyssä huomenet.

Tressi

Levoton sielun vaellus,
mistä johtuu taivallus,
niin loputtoman tuntuinen.

Kuin ei olisi lepopaikkaa,
missä hetken hengähtää,
takana tressi hoputtaa,
asioita tekemään.

Unelmissani lepään,
en ajattele mitään,
Ei, en sitäkään,
en eilistä,
en huomispäivää.>

runot

Purkautua paperille,
pieninä palasina,
kokonaisuus niitä koota.
Joskus hyviä, usein huonoja.
Aina ainutlaatuisia.

toinen vuosihääpäivä

En voimia niin paljon,
mistään voisi saada,
kuin rakkaani kainalossa,
jossa murheet voin jaada.

En lohdun sanoja kauniimpia,
voisi koskaan keltään kuulla,
kuin mun kultani huulilta,
minun armaani suulla.

En ketään toista osaisi,
niin paljon rakastaa,
kuin mun aviomiestäni,
kultaakin kalliimpaa♥

Taivaissa

Auringon säteet,
pilvien takaa,
kurottavat,
kasvonsa salaa.

Pilviuntuva,
peittona punastuksen.

Kultareunukset,
taivaanrantaan piirtää,
tahtoisi laskeutua alas,
astua hiekkaan,
hetken viivähtää.

Vaan kuu jo pyytää,
hänen vuoronsa alkaa,
ihastella,
maailman taikaa.

Pilvin peittelee auringon,
antaa hyvänyön suutelon.>

Aalto rantaa pyyhkii,

huuhtoo kultahiekkaa,

miljoonat ja miljoonat,

hiekan jyvät kimaltavat.

Jalanjälki rannalta,

mereen katoaa,

muistot siitä kohden,

vie mukanaan.

Kesän tuoksahduksia

Kasteessa kimallus auringon,
metsäkukkien tervehdys hento.
Sammaleen tuoksussa kesä on,
mieli kuin linnun lento.

Lupiinit ja syreenit väreissään,
heinissä hehku suloinen,
ne kaikki meille viestittää,
muistoja menneiden kesien.>

Intoa pienen ihmisen

Kuin tuuliviiri tuulessa,on mun lapseni touhussa,
katselen käsiä,
sormen päitä,
joita vain harvakseltaan nään.
ei ole meillä keinoja näitä,
jolla sen saisi pysähtymään.

Intoa puhkuu pieni nöpönenä,
Silmät ymmyrkäisinä,
suu naurusta avoinna,
hehkua,
riemua,
on hällä lastina.>

Hetki lammella

Orvokki ojentaa varttaan,
lähemmäs kastepisaraa,
elämän tuntu suonissaan,
punarinta terveisen laulaa.

Lammen rantaan istahtaa,
pieni palmikkopää,
jalkojaan vilvoittaa,
pinta värähtää.

ruohonkorresta rakentaa,
soittimen sormien väliin,
siihen sitten puhaltaa,
ilma täyttyy säveliin.>

Kuumeinen lapsi

Hiestä muodostuneet kiharat otsalla,

jaksaa nauraa ja otella,

niin paljon virtaa toisella,

Jumalan luomalla lapsella,

Vaikka kuumetta näkyisi,

silmissä sumeissa,

mittarissa,

käsien huiskeessa,

ja kuuluisi,

yskän roheudessa.

uusimpia runoja

voimavaramme

Pienistä hipuista,
joita on siroteltu matkamme varrelle,
saamme voimaa.

Mutta niin kovin pieniä ovat,
ettei helposti,
niitä huomaa.

Jotkut eivät tahdo,
armopaloja,
taivaan herralta.

Toiset ovat liian tyhmiä,
hippusista,
tajuamaan.

Ja tallovat päälle.

Mutta ne jotka hippuset huomaavat,
hellästi ottavat huomaansa,
saavat runsaasti kokea,
kohdallensa tukea.

Sillä nämä hippuset ovat,
meidän matkaoppaita,
ystäviä kalliita.>

27.03.2011

sama sävelmä

Sama sävelmä,
yhä uudestaan,

toistuu,

toistuu,

toistuu,

ja taas.



Tiukujen tuike,
hienoinen helinä,
lapsellinen kilinä.


Väsyin lapseni lahjaan,
se lensi seinään,
nyt omatunto soimaa.


Ostin hänelle uuden,
sävelmä toki vaihtui,
mutta vieläkin sen kuulen,



toistuu,

toistuu,

toistuu,

ja taas.>

27.03.2011

väärä pesuohjelma

Ripustin kuivamaan,
ensin keskikokoisia,
vaatteita.

Parin kuukauden päästä,
lisäresoreita,
ne isonivat.

Vielä ripustin seitsemän kuukautta,
kunnes pian kaikki,
kutistuivat.

Varmaan väärä pesuohjelma,
kutisti vaatteista pikkuruisia,
värjäsi vaaleanpunaiseksi.

Ei se minua haitannut,
ja jatkoin ripustamista,
hymy huulilla,

tausta itkun soidessa.
>

27.03.2011

keltapilkkuinen sateenvarjo

Jokin kolahti minuun,
ei se ollut,
naapurin punainen aita.

Ei myöskään vedonnut,
maahan jäänyt,
sininen kinnas.

Mutta toisella puolen tietä,
hienolla naisella,
keltapilkkuinen sateenvarjo.

Sateen piiskatessa,
muistutti minua,
jostain kaukaisesta.

Sinusta ja minusta,
yhdessä,
kumisaappaissa.>

27.03.2011

loputon univelka

Minä väsynyt,
lopen kyllästynyt,
ihmis hulinaan.

Tahdon vain,
nukahtaa,
painaa pääni vasten rintaa.

Silmäni vuotavat,
väsyneen unta,
montako vuotta?

Loputon velka,
nukkumatille,
mikä olisi levon hinta?

Köyhä kun olen,
ei ole siihen rahaa,

minut on tuomittu.
hereillä pysymään,

muttan voi laskea mitään sen varaan.>

27.03.2011

hetki rannalla

Kultareunus pilven piirtämä,
lintujen laulun siivittämä,
Heijastuu taivaasta järven pintaan.

Aallon hiljainen liike,
tuulten suloinen kuiske,
kertovat tarinoitaan kilpaa.

Kuuma hiekka varpaiden välissä,
pehmeän nurmen voittajana,
hykertelee onnesta pujahtaa,
varpaiden lomaan.

Pieni tyttö rannalla istuen,
rauhallisesti pohdiskellen,
päättää muistot tallettaa,
ja avaa korulippaan.
>

lapsen mielialoja

Silloin kun lapsi on onnellinen,
huomaat laulussa kaiun enkelien,
silloin kun suru painaa harteita sen,
niin kuulet vain pienen nyyhkytyksen.

Silloin kun jännitys on suurimmillaan,
niin orkesteri soittaa torvillaan,
Silloin kun pientä saattaa pelottaa,
niin hirviöt käyvät tanssimaan.

Ja viimeinkin kun häntä väsyttää,
äidin syliin painuu pää,
siihen keinutteluun hiljalleen uinahtaa,
ja hiljentyy kaikki kuuntelemaan,
pienen pientä tuhinaa.

( Lucas antoi inspiraation. ) :)

Edessäin keinuu tuulessa,

minun muistoni,

sinusta.

Heijaa hiljalleen,

yhä uudelleen,

palaa lähtöpisteeseen.

Suru ja ikävä alussa,

onnelliset muistot lopussa.

Keskellä lämmin tuuli puhaltaa,

saa kiharat heilumaan,

hymyn huulille kohottaa.

Siinä kohdassa olet lähimpänä.

auringon säteissä

Niinkuin laituri aalloilla,

keinuu,

minä katselen kuinka,

puut huojuu.


Kuinka tuuli nostattaa,

kiharasi heilumaan,

kimaltamaan auringon säteissä.


Me olemme nyt tässä.


Niinkuin laine,

meressä pauhuaa,

ja hento henkäys,

aavalta puhaltaa.


Kuinka merten kuohut saa,

silmäsi loistamaan,

Kilpaa tähtien kanssa.

Me elämme rakkaudessa.

unohduksia

Muistissani aukkoja,

tärkeitä unohduksia.

Langan kiedoin sormen ympäri,

muistutus itseltäni,

Vaan pian ihmetellen,

mikä on mun sormessani,

liekö olen tehnyt unissani,

vaiko tarkoin suunnitellen.

Minua pilkkaa,

itseni asettama ansa,

punaisena, hohtava.

mustana, tummana varjona,

värit silmissä vilkkuvat.

ne kierosti ilkkuvat.

Luontoaamu

Auringossa sädehtivät,
keltaiset ohran jyvät,

linnun laulu soi puissa,
puistoissa,
notkoissa.

Kaikkialla missä vapaus,
mielen menevän rikkaus.

Heläytti virtakin sointunsa,
lorinata suloista,
mielenpohjukoista,
kertoi huomenesta.

Tuulikin hymisi salaa,
mielessänsä pilvien sulot,
kun ne ajoivat toisiaan takaa,
poskilla puna, ilmeet ujot.

Etana eerikki sarvensa ojensi,
kohteliaasti tervehti,
minne matka heinäsirkka,
kauniisti jalkasi soivat.

Kurnutti sammakko aamupuheen,
sitten soitti luonto säkeen,
näin aamun alkua ihailtiin,
mättäällä kun istuttiin.

Kotimatka

Mieletön on mun sieluni palo,
silmissä siintää taivaan valo.

Onnellinen olen tänään,
kotia kun lähdetään.

Kevyesti taittuu askel,
minun, sinun,
ihmislasten.

kirkkahasti soipi pellot,
alkaa kuoron sinikellot.

Ojahan yli hypellen,
vien mökkihin terveisen,
mutaisen, mut iloisen.

Kurkenmiekka vilkuttaa,
ikkunasta lehdellään,
silmää vinkkaa, kikattaa.
vieressä tikka naputtaa.

Punaista puuta tukevaa.>

Erämiestä yrittämässä

Kerran oli metsässä,

itsestäni erämiestä.

Notkossa puron huomasin,

vettä käteeni ammensin.

Janoon kun meinasin jo kuolla,

ei täällä minua ihmiset huolla,

raakaa marjaa nälkääni söin,

valvotti vatsavaivat öin.

Kiivas oli sieluni palo,

kovin mun aatteeni jalo.

ruveta luonnon lapseksi,

riistasta koko elantoni.

Hetken lujuuteni kesti,

sitten päättyi minun retki.

Yölliseen hyökkäykseen,

karhuemo pentuineen,

oli matkalla leirini poikki,

hulluus jo silmissä tuikki.

Ei huolinut minua lapsensa vahdiksi,

ei liioin suojelijaksi,

tahtoi vain syödä mun,

itsellensä vatsanpurun.

Eihän tälläistä kestä kukaan,

jalat mun lähti juoksemaan.

Jo mun kiihtyi vauhti vaan,

kun ryhtyi murisemaan.

Karhuemo varoittamaan,

mieron tien kulkijaa,

metsästänsä poistumaan.

Niin oli aatteeni jalo,

mutta kotoisampi kaupungin valo.

Kokeilua! :D

Minä koitin karistaa kilot,

vaan ei tullut mitään,

ruokaa kauhasta ammensin,

menin sitten länteen tai itään.

Yritin mä juosta korttelin ympäri,

vaan tarttui lahkeeni naulan kantaan,

minä likasin vain itseni,

jäi kenkäni lojumaan santaan.

Ja kun sitten kotiin palasin,

niin urheana päätin,

hälläköväliä mun painolla,

kun lihava oot sääkin!

Miten katsoinkaan ylös,
kuinka korkeita tavoittelin?

En huomannut ollenkaan,

miten alhaalla vaelsin.


Miten Itsestäni luulin,
niin täydelliseksi kuvittelin,

kunnes sen sinulta kuulin,

ja kaikkeni menetin.


Joskus jokin mielestäni,
niin kovin vähäpäitöinen,

Saattaa ylpeänä seistä edessäni,

ennen kuin kadotan sen.


Ja silloin sen vasta huomaan,
arvoikkaimman omistin,

myöhäistä on katua,

kun itse aiheutin.

Ensi silmäys

Sinun silmissä siinsivät merten aallot,
kun poskilla kyynelten vuo,

kulkivat rinnakkain ystäväjoukot,
rakkaan lapsen luo.

Kiilsi auringon kulta hiuksissa vieraiden,
kun he kimppunsa ojensivat.

Oli hiljaisuus peittona tunteiden,
jotka ylitse vuosivat.

Ensi kertaa avasi luomensa katsomaan,
miltä maailma ulkona näyttää.

Pilvet kaartuivat lasta tervehtimään,
ilma hyväili lämmöllään.>

ystävänpäivä

Suureen pataan sekoitin,
voimia, tukisauvoja,
suoria sanoja lisäsin.

Kourallinen,
hauskoja asioita,
hymyjä rehellisiä.
mieltä avointa.

Paljon pistin ymmärrystä,
hiukan hullunkurisuutta,
palan myötätuntoa.

Jokaisesta hippusesta,
syntyi jotai ainutlaatuista.

Ystävä jota,
ei pysty korvata.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE<3

lumikiteitä

Ikkunasta pimeyteen,
valkoiset lumikiteet.

Laskeutuu talven pakkaseen,
nietokseen,
hiljalleen leijailee.

Ohikulkija,
vetänyt hupun kasvoilleen.

Itse lämpimässä,
kietoutunut vilttiin,
hyräilee.

Hämyinen rauha,
hymy huulilla kareilee.

Muutamia vanhempia runoja yhdessä. :)

elämän halu

Värinä sielussani,
kertoo, elän.

Jälki minun hiekallani,
on syy tähän

roihu rantaviivallani,
haluan olla olemassa.

Liekki tuvassani,
toivon jaksamista.

Hymy piirrettynä seinään,
kiitollisena astun elämään.

putouksessa

Hiuksesi pikimustat,
niin pehmeät,
vettä valuvat.

"osana sinua"

Kun sipaisen poskesi nukkaa,
sydän sykähtää,
ei mikään meitä uhkaa.

"tällä hetkellä.."

Käperryn syliisi lämpimään,
kohinan alla kahdestaan,
unohdetaan muu maailma kokonaan.

"sallithan jos tähän jään?"

mieli apea

Mikä pistää miettimään,
ripsiä räpyttämään?
Kyynel tuntuu tulevan,
kanavissa kulkevan.

Mikä pistää hartiat kumaraan,
mikä pään alas painumaan?
Mieli asteikolla nolla,
surun koti puseron alla,

siellä missä yleensä on sydän.

palkinto

Pienoinen ruususuu,
päivittäin piirteesi vahvistuu,
saat nauruusi uutta pontta,
joskus tuntuu, murehdin,
ihan suotta.

Kun katson käsiä huitovia,
viiskuisena päätit ponnistaa,
omin jaloin seisomaan,
kuuluu riemunkiljahduksia,
sydämeni laulaa onnesta.

Katson kohti taivasta,
kiitän tästä lahjasta.

lapsenmieli

Pienen pienet jäljet,
lumihangessa,
ovat pyörineet kaaduksiin asti.

Ne kertovat minulle,
lapsuuden riemusta,
miten kallis onkaan tuo lasti?

Miten huurre muotoilee kiharat,
ripsiin jäähileitä,
tietämätön on suloisuudestaan.

On leikki lasten viatonta,
tunne ei vihaa, kateutta,
ei osaa kieroilla,
pumpulista tehty sydän, ainoastaan.

Enkelilapsi<3

Kuulen kaiun askelten,
lähti matkaan lapsonen,
Enkelten käsissä sielunsa,
kulki saattue kohti taivasta.

Kun pahin on ikävä,
ja puristaa rinnasta,
sytytän hänelle kynttilän,
ja muistan hiljaisuudessa.

Tunnen pienet kädet omieni lomassa,
kuulen laulun helisevän taivaista,
näen kynttilän kasvoja varjostavan,
kun mieleeni luon,
sinusta kuvitelman.

Ja tiedän, et ole poissa,
olet vain meitä odottamassa,
siellä ehdit uinahtaa,
ja silmänräpäyksessä,
olet kanssamme taas.

henkäys

Hennoin henkäyksin,
kuiskasin ilmaan,
lupauksen tavoitin,
jäi jälkeni viimaan.

Huuruna lähti,
kipusi toisen huulille,
hyväili ihoa,
mun viestini hänelle.

Lempeästi haihtui,
jäi lämmin tunne sisälle,
niin paljon kerroin,
yhdelle henkäykselle.

kangasta ja pala lankaa.

Palasista,

pienistä suurista.

Mustaa ja valkoista,

sinistä, harmaata,

näistä kaikista kankaista,

luon jotain ainutlaatuista,

osan minua.

( Innostuin ompelemaan vaatteita. :))

Minä sivelin kankaalle maalia,

hennoin vedoin muodostin,

pohjalle kuvia.

Mustaa ja valkoista,

hieman karkeaa,

yksinkertaista.

Ei niin monimutkaista.

Odotus uudesta,

pettymys iskee tajunnan,

uskon ihmeisiin.

uudelleen tulleena,

vie mielen nurkkiin pimeimpiin.

Hiipuu toivo,

paremmasta,

löydy ei iloa,

kotirannasta.

merellä soutaa,

myskyn keskellä,

ei löytyisi voimia,

vaan täytyy sinnitellä,

taas airon vedoin kerrallaan,

täytyy jaksaa satamaan.