Kotimatka

Mieletön on mun sieluni palo,
silmissä siintää taivaan valo.

Onnellinen olen tänään,
kotia kun lähdetään.

Kevyesti taittuu askel,
minun, sinun,
ihmislasten.

kirkkahasti soipi pellot,
alkaa kuoron sinikellot.

Ojahan yli hypellen,
vien mökkihin terveisen,
mutaisen, mut iloisen.

Kurkenmiekka vilkuttaa,
ikkunasta lehdellään,
silmää vinkkaa, kikattaa.
vieressä tikka naputtaa.

Punaista puuta tukevaa.>