Miten katsoinkaan ylös,
kuinka korkeita tavoittelin?

En huomannut ollenkaan,

miten alhaalla vaelsin.


Miten Itsestäni luulin,
niin täydelliseksi kuvittelin,

kunnes sen sinulta kuulin,

ja kaikkeni menetin.


Joskus jokin mielestäni,
niin kovin vähäpäitöinen,

Saattaa ylpeänä seistä edessäni,

ennen kuin kadotan sen.


Ja silloin sen vasta huomaan,
arvoikkaimman omistin,

myöhäistä on katua,

kun itse aiheutin.