sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

uusimpia runoja

voimavaramme

Pienistä hipuista,
joita on siroteltu matkamme varrelle,
saamme voimaa.

Mutta niin kovin pieniä ovat,
ettei helposti,
niitä huomaa.

Jotkut eivät tahdo,
armopaloja,
taivaan herralta.

Toiset ovat liian tyhmiä,
hippusista,
tajuamaan.

Ja tallovat päälle.

Mutta ne jotka hippuset huomaavat,
hellästi ottavat huomaansa,
saavat runsaasti kokea,
kohdallensa tukea.

Sillä nämä hippuset ovat,
meidän matkaoppaita,
ystäviä kalliita.>


27.03.2011





sama sävelmä

Sama sävelmä,
yhä uudestaan,

toistuu,

toistuu,

toistuu,

ja taas.



Tiukujen tuike,
hienoinen helinä,
lapsellinen kilinä.


Väsyin lapseni lahjaan,
se lensi seinään,
nyt omatunto soimaa.


Ostin hänelle uuden,
sävelmä toki vaihtui,
mutta vieläkin sen kuulen,



toistuu,

toistuu,

toistuu,

ja taas.>


27.03.2011





väärä pesuohjelma

Ripustin kuivamaan,
ensin keskikokoisia,
vaatteita.

Parin kuukauden päästä,
lisäresoreita,
ne isonivat.

Vielä ripustin seitsemän kuukautta,
kunnes pian kaikki,
kutistuivat.

Varmaan väärä pesuohjelma,
kutisti vaatteista pikkuruisia,
värjäsi vaaleanpunaiseksi.

Ei se minua haitannut,
ja jatkoin ripustamista,
hymy huulilla,

tausta itkun soidessa.
>


27.03.2011





keltapilkkuinen sateenvarjo

Jokin kolahti minuun,
ei se ollut,
naapurin punainen aita.

Ei myöskään vedonnut,
maahan jäänyt,
sininen kinnas.

Mutta toisella puolen tietä,
hienolla naisella,
keltapilkkuinen sateenvarjo.

Sateen piiskatessa,
muistutti minua,
jostain kaukaisesta.

Sinusta ja minusta,
yhdessä,
kumisaappaissa.>


27.03.2011


loputon univelka

Minä väsynyt,
lopen kyllästynyt,
ihmis hulinaan.

Tahdon vain,
nukahtaa,
painaa pääni vasten rintaa.

Silmäni vuotavat,
väsyneen unta,
montako vuotta?

Loputon velka,
nukkumatille,
mikä olisi levon hinta?

Köyhä kun olen,
ei ole siihen rahaa,

minut on tuomittu.
hereillä pysymään,

muttan voi laskea mitään sen varaan.>


27.03.2011





hetki rannalla

Kultareunus pilven piirtämä,
lintujen laulun siivittämä,
Heijastuu taivaasta järven pintaan.

Aallon hiljainen liike,
tuulten suloinen kuiske,
kertovat tarinoitaan kilpaa.

Kuuma hiekka varpaiden välissä,
pehmeän nurmen voittajana,
hykertelee onnesta pujahtaa,
varpaiden lomaan.

Pieni tyttö rannalla istuen,
rauhallisesti pohdiskellen,
päättää muistot tallettaa,
ja avaa korulippaan.
>

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti