Kynttilän lepatus,
luo varjot katsojan kasvoille,
pehmentäen ääriviivat.
Silmissä utuinen katse,
kimmellys poskella,
jälki kyyneleen.
kietaisee huivia tiukemmin ylleen,
laskeutuu maahan routaiseen,
pienen haudan ylle.
Antaa muistojen tulvia,
kyynelten virrata,
olkapäät vavahdellen.
Tuuli kuin hentoinen kosketus hiuksissa,
luo surumielisen hymyn,
hahmo nostaa katseensa.
Hiljaa nousee ja kääntyy kannoilleen,
on aika palata arkeen.>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti