Pyyntö vailla katumusta

Kätesi ovat ympärilläni,
mutta kylmät.
Pyydät anteeksi,
silti sanasi ovat tyhjät.
Olet pahoillasi,
vaan et sydämmelläsi,
ennen kuin ymmärrät.

Äidin syyllisyys

Minä silitän pienen hentoa tukkaa,
joka illanhämyä vaaleana hohkaa.
Käden painan äidin poskea vasten,
sydän hehkuen katson unta lasten.

Kyynel vierähtää poskelle suolaisena,
päivän torujen seurauksena.
Suothan pienoiseni anteeksi sen,
jokaisen kärsimättömän hetken.
Sen etten ehtinyt kuunnella,
kuinka ymmärtänyt en teidän touhuja,
vaikka itsekin joskus leikin niin,
silti aikuisuus painoi sen unohduksiin.
Kuinka kovasti sinua toruin ja nuhtelin,
herkkää mieltäsi satutin.

Mutta lupaan sinulle lapseni,
joka päivä olen äiti parempi,
sillä sinä kasvatat minua,
aivan niinkuin minä sinua.


-Kanerva K

Kotisatama

Siellä katsoisin ohi lentävää kurkiauraa,
sen siivistä heijastuvaa valoa,
ja kuulisin aaltoin hiljaisen pauhunan,
tuntisin tuoksut markkinan.
Lämmittäisi henkäys kesäisen tuulen,
siellä sydämeni lepäävän luulen.

Kaukana myrskyjen jylinän,
löytäisin sydämestäni sen värinän,
joka laittaisi sydämeni muut rytmit tahtiin,
niiden yhteys yltäisi siihen mahtiin,
jota kutsutaan nimellä rakkaus.

Hädässä ystävä tunnetaan

Teistä tuntuu kiusalliselta,
vaikea tilanteemme,
kykenemättömät auttamaan,
mielestänne.

Teidän on vaikea olla,
kuinka ne aina puhuukaan,
avautuu ongelmistaan,
rasittaa kuormallaan.

Totta.
Emme saisi tehdä niin,
vetää mukaan huoliin,
kuinka hauskaa olisi vain nauraa.

Mutta älkää hylätkö meitä,
vaikea on asioita käsitellä,
muistaa elämä kokonaisuudessaan,
juuri nyt vain tukea tarvitaan.

Kun teillä tulee vaikeaa,
ja tarvitsette kuuntelijaa,
silloin vuorostanne huolet purkakaa,
vai ovatko ystävät sitä varten ollenkaan?

Päätös

Tänään olen päättänyt,
minä muutun.
itselleni suutun.

Heitän pois,
sen osan itsestäni,
jotka kyyneleet vuodatti sydämestäni.

Minusta tulee vahva ja reipasmielinen,
rinnassa aina ois tunne onnellinen.

Liikunta ja terveet elämän tavat,
ei mikään ois asia huolettava,
sillä asenteestahan kaikki johtuu.

Nauran itseni unelmiin,

niin..

huomenna,
HUOMENNA,
teen varmasti niin!

Lapsilleni

Lapsi tuo pienoinen,
taivaansinen pilven reuna kultainen,
unelmista syntyi,
rakkaudesta muovailtiin,
pieni ihminen.

Hänen pehmyt kiharansa,
pyörteisiin hiusten katoaa,
otsalle laskeutuu,
syviä silmiä reunustaa,

kultalankaa.

Hänen suunsa avautuu,
supussa pyytämään,
äännähtää,
tarvitsen syötävää.

Ja posket niin ihanan pyöreät,
niitä tekisi mieli nipistää.

ihan hellästi vaan,
sydän sanoo sykkyrällään.

Äitienpäivänä runo :)

Päivän ensisäteet,

paistavat verhoin raosta,

vaan herätä saa lauluun,

kyyhkystä kertovasta,

Se hiljaa saapuu tietoisuuteen,

siivillä päivään kantaa,

se onnen hymyn suupieleen,

sulle tahtoo antaa.

Sillä olethan kuljettanut meitä,

opastanut varomaan teräviä kiviä,

väistämään esteitä,

kokoamaan rikkimenneestä ehyitä,

Ja Niin monta kuin kuljetit pientä,

jotka laulaen tahtovat kiittää,

niin monta on nyt suurta syliä,

ja niissä rakkautta riittää.

Kiitos äiti!

(Meillä on ollut perinteenä laulaa äidille onnen kyyhky lentää.)

Äidin ammatti

Nii murisee tuo lapsi kuin karhunpentu,

uhmassaan,

kun ei äiti totellut,

hänen suuria suunnitelmiaan.

Äitistä piti tulla,

sirkuspelle,

suklaamestari,

astronautti ja maalari.

mut tyytyipä hän vain osaan arkiseen,

kaikkine niine rutineineen.

Sydämessään taisi jo ammatit,

kokin, hoitajan,psykologin

siivoojan, saarnaajan,

tuomarin, parantajan,

 ja kaikki ne muut opit.

Vaan vielä murisi lapsi uhmassaan,

miten hän voisikaan aavistaa,

ettei ole äidin ammattia suurempaa.

Tyytykäämme

Lapsien parvi,

kätesi minun ympärillä,

onnen säteitä silmissäsi,

vannoit käsi sydämellä,

muuta et tarvi.

Oppikaamme mekin,

onnellisiksi tulemaan,

siitä mitä jo saamme omistaa,

loppujen lopuksi,

kaikki muu on materiaa.

Kevään poika

Anna poutapilviä,

Tuo vehreitä puita,

Ratsasta tuulella,

Veden aalloilla soita,

Olethan syntynyt auringosta,

Kevään poika.

Sormilla maalaten

(Fingerpainting)

Pieni taitaja

Nuo pienet kädet piirtävät,

Hentoista viivaa,

Kieli suu pielessä,

Otsa kurtussa,

On se niin tarkkaa.

Luovuuden alussa,

Tuo pieni vasta,

Elämän varrella,

Kehittyä taidat,

Jonain päivänä,

Maailman suurin maalari,

Tänään,

Minun suurin ylpeyteni!

(3- vuotias Lucas poikani piirsi tämän.)

(My 3- year old son drew this)

Lenkillä

Juoksen,
Askel painuu maata vasten,
Korvia kuumottaa,
Viima tuulen,
Lihaksia pakottaa,
Hengityksen kiivaan,
Kuulen.

Sydämen rytmi nopea,
Valot kaupungin,
Erivärein loistavat,
Endorfiinit virtaavat,
Nyt,
Nyt,
Voisin ilmaan kohota,
Vain tunteesta onnen!

Elämään

(Kuva picasan ja paintin yhdistelmää)

Maailman kirjavimmat lakanat,

tuulessa hulmuvat,

päätin levittää,

elämäni aurinkoon.

Ulos pyykkinarulle.

Lapsen askelissa

Sorainen tie,
tuntuu kenkien lävitse,
kiiruhdit edelle.

Kuin peläten jääväsi jälkeen,
että unohtaisin,
kuinka voisin?
osan itseäni.

Sinua kiehtoo auringonkukan keskus,
koivujen vehreys,
elämä,
Pidit niin kiirettä,
ettei mitään jäisi näkemättä.

Ja me aikuiset,
kuljemme laput silmillämme,
niin että näemme vain tulevaisuuden,
Mutta unohdamme nauttia matkasta,
sen pienistä yksityiskohdista.

Erityisherkkä

Herkkä tuulille kuin haavanlehti,
mielen myrskyistä värisen.
Julmista sanoista tärisen.
Pahaa en voi nähdä.

Moni asia ahdistaa,
ympäristö rasittaa,
mutta sininen kissankellon kaari,
jää mieleeni.

Sisälläni kuohuavat aallot,
räiskin siniseksi mereksi kankaalle,
mustaa horisonttiin kuvaamaan,
syvyyttä jota tunnen.

ja vain tarkat huomaavat taulusta,
että horisontin takana,
on majakka.

ja silloin kun se luo valoa,
tekisi mieleni juosta,
riehua,
kaikille kertoa,
oi tätä riemua!

jos lentää voisin

Noiden lintujen lailla,
minä tahtoisin lentää,
en mitään oisi vailla,
jos voisin taivaisiin yltää.

Minä liitäisin lähtehille,
mikä pulppuis kirkasta vettä,
sen suloutta vierahille,
visertäisin niin että.

Asuisin sylissä isän,
kädet levitetty suuret.
Mun sydämen sykkyrän,
on siellä juuret.

Vpus rinnst kumisis ilmoille,
niin maailma ois täynnänsä riemua,
ja minä lentäisin, lentäisin,
yli metten ja soiden,
tuoden päiviin valoa!>

Äitiys

Kuinka ääni,
niin pieni hentoinen,
saa pyörryksiin pääni,
kun tuo vastuun äitiyden.

tämä pikkuruinen,
ryppyinenkin vielä,
silmät sirrillä,
ihmettä täynnä,
vie mun sydämen.

Hento ote,
elämän alussa,
sanoo,
suojele minua.

Heti valmis,
henkeni antamaan,
kaikelle altis,
hänen puolestaan.>

Uuden alku

Nämä seinät, muistoja tulvivat,
Rakkaista hetkistä kertovat,
Mutta vain hetki,
Ja muistot tahriintuivat.

Rakastin tapetin yksityiskohtia,
Talon piirteitä monia,
Meidän kotimme.
Siksi ne olivat somia.

Ja nyt suren niitäkin,
Viivoja seinissä,
Pienten käsien piirtämiä,
Tänne jäävät nekin.

Ehkä opimme rakastamaan,
Myös sen asunnon piirteitä,
Johon pakenemme estettä,
Ja pian ne seinät,
Ne paljahat seinät
muistoista täyttyvät.

( Kodistamme paljastui hometta joka huoneesta. Nyt on muutto edessä ja luultavasti talokaupan purkua.)

Seinämaalaus

Sain inspiraation maalata meidän seinään tämmösen maiseman. Oon aina haaveillu et jonku seinän vielä maalaan mut kokoajan toi seinä on ollut mun edessä, en vaa ollu tajunnu ku siinä oli hyllyt kiinni et ne vois ottaa irti ja pistää tohinaks. :) Tässä on viikon maalailujen tulos. pari tuntia aina päivässä.

ystävänpäivä 14.2.2014

Yhteinen matka

Sinun ja minun polkuni,

Niiden risteyksessä,

On viitassa teksti,

Tästä eteenpäin yhdessä.

Mennään rajotusten mukaan,

Eikä ohiteta,

Niin et pysytään,

Toisen mukana.

Mennää yksisuuntaista tietä,

Niin kuljet aina vierellä,

Jos toinen kaatuu,

Autetaan hädässä.

Välillä täytyy pysähtyä,

Juoda kuppi kuumaa kaakaota,

Puhua ja nauraa,

Kaikista asioista.

Annetaan toisillemme polttoainetta.

Ajokoe

Ystävyyden ajokokeessa,

Vaaditaan suoria vastauksia,

Lunttaaminen ja valehtelu,

On lainvastaista.

Kilpaajoja ei tarvita,

Sillä jokainen ystävyys,

On ainut laatuista.

Hellä ote ohjaimiin,

On tärkeätä,

Ojaan ajaminen,

Tarvii uudelleen yrittämistä.

punaisissa valoissa,

Täytyy olla malttia.

Ja sääntöjä,

On hyvä kerrata.

Sinun tulee olla myös paikalla,

Aina kun on tarvista.

Ja kun kokeen on suorittanut,

On palkintona,

Ystävyys joka,

On elämän mittaista.

Ja kaiken tämän arvoista!

Ihanaa ystävänpäivää kaikille <3

Lapsiksi jälleen.

Juoksee aika,
viisarit vierivät taulullaan,
askel pieni vaihtuu nopeaan,
kunnes pian,
täytyy hidastaa,
kun vuodet seuraavat toisiaan.

Nauru niin viaton lapsen silmissä,
ja vanhan ihmisen,
kasvoissa paljon eläneissä.

Ja vastasyntyneen pieni käsi,
vasten kämmentäsi,
ruhjeista ja ryppyistä,
paljon työtä tehnyttä.

Ja mieleltä me tulemme taas,
pienen lapsen kerrontaan,
huolettomina elämme,
niinkuin ei vuosia ois ollutkaan,
vain valokuvat kansioissa,
tarinat toisten muistoissa,
kertovat,
olimme olemassa.

Ystävähakua

Hoin päivät päästyään,

Tarvitsen sydänystävää,

Sellaisen hupsun ja ihanan,

Nauravaisen, auttavan.

Joka päivät kanssain oisi,

Salaisuudet isotkin vain mulle soisi,

Oltas kun paita ja peppu,

Se ois sulone hassu heppu.

Siinä sinä vaan kuuntelit,

Hiljaa nyökkäilit,

Olin yksinäinen,

Mutten suinkaan yksin,

Ja se selvis ku oltii sylityksin.

Kokoajan olit ollut edessäni,

Mun armahin mies ja paras ystäväni!

Kullalleni

Kun me mennää nukkuu,

käyn su selkää kii,

iha iho tuntuu.

Mä tuen  su kylkiasentoo,

ettet käänny ja kuorsaa,

se sopii sulle,

Vaikka mieluummi menisit selinmakuulle.

Ja mä sanon sulle,

housut ja paita sopii yhtee,

vaikka oikeesti joutas roskiksee.

Mutta sä tykkäät niistä,

ja siks sanon nii,

eikä sillä oo mitää tekemistä se kans,

et kaikki muut lensi pyykkii.

Ja joskus,

päätän olla hiljaa,

Vaikka tekis mieli jostai huomauttaa,

Mutta en halua sun kaa,

riitaa aloittaa.

Jonku asian,

epämiellyttävän,

sanon vaa ku välitän.

Usein riidellää iha huvi vuoks,

ettävoidaa sit sopia,

sillo pusutki maistuu parhailta.