Sorainen tie,
tuntuu kenkien lävitse,
kiiruhdit edelle.
Kuin peläten jääväsi jälkeen,
että unohtaisin,
kuinka voisin?
osan itseäni.
Sinua kiehtoo auringonkukan keskus,
koivujen vehreys,
elämä,
Pidit niin kiirettä,
ettei mitään jäisi näkemättä.
Ja me aikuiset,
kuljemme laput silmillämme,
niin että näemme vain tulevaisuuden,
Mutta unohdamme nauttia matkasta,
sen pienistä yksityiskohdista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti