Nämä seinät, muistoja tulvivat,
Rakkaista hetkistä kertovat,
Mutta vain hetki,
Ja muistot tahriintuivat.
Rakastin tapetin yksityiskohtia,
Talon piirteitä monia,
Meidän kotimme.
Siksi ne olivat somia.
Ja nyt suren niitäkin,
Viivoja seinissä,
Pienten käsien piirtämiä,
Tänne jäävät nekin.
Ehkä opimme rakastamaan,
Myös sen asunnon piirteitä,
Johon pakenemme estettä,
Ja pian ne seinät,
Ne paljahat seinät
muistoista täyttyvät.
( Kodistamme paljastui hometta joka huoneesta. Nyt on muutto edessä ja luultavasti talokaupan purkua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti