Juoksee aika,
viisarit vierivät taulullaan,
askel pieni vaihtuu nopeaan,
kunnes pian,
täytyy hidastaa,
kun vuodet seuraavat toisiaan.
Nauru niin viaton lapsen silmissä,
ja vanhan ihmisen,
kasvoissa paljon eläneissä.
Ja vastasyntyneen pieni käsi,
vasten kämmentäsi,
ruhjeista ja ryppyistä,
paljon työtä tehnyttä.
Ja mieleltä me tulemme taas,
pienen lapsen kerrontaan,
huolettomina elämme,
niinkuin ei vuosia ois ollutkaan,
vain valokuvat kansioissa,
tarinat toisten muistoissa,
kertovat,
olimme olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti