Viimeinen toivonripe,
leijuu ohitseni,
tartun siihen kiinni,
en päästä irti.
Kynsin ja hampain siihen jään,
viimeisestä kiinni pitämään,
en halua luovuttaa,
vaikka sisälläni joku huutaa,
pilkkaa naurullaan:
"Ei ne taistelut hyödytä,
kun kerran kaiken menetät!"
siis luovuta..
ja elä toivotta.
En kiellä, ettei houkuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti