Ahdistus on taas kietonut minut ympärilleen,
tunnen sen hyiset sormet sydämelläni,
kyyristyn sykkyrään pieneen,
suojellakseni sisintäni.
Vaikka kipu säteilee ulos tummansinisenä valona,
kylkiluideni välistä,
Olen sentään turvassa teennäiseltä ilolta,
ryveten itsesäälissä.
Kuitenkin toivoen muutosta,
hieman toivoa,
huomisesta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti