Tuskan kätkit tyhjään kuoreen.
Esiin otit,
Iloisen ilmeen,
unohtunut et enää huoleen.
Mut kuka näkisi sen kuoren sisään,
joka iloisen ilmeen kasvoilla pitää?
Ei päästä ketään syvimpäänsä,
mut joskus pysähtyy,
katsoo sisäänsä,
ja kierii itsesäälissä.
Jos joku avaisi sinne tien,
pääsisi pois lika ja murhe,
huomaisisi jokainen,
on kulissin takana ihminen,
pelkäävä,
niin kuin meistä jokainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti