Tarvitessa kuuntelijaa

Kun vaan joku ymmärtäisi,
oikeat sanat valitsisi,
antaisi tuen ja lohdun,

ei tuomitsisi,

sytyttäisi sydämen soihdun.

Vain kuuntelisi hiljaa,
ehkä tarjoisi apuaan,
ja ennen kaikkea,

ei väittäisi vastaan.

Ei kertoisi mitkä syyt,
ovat johtaneet tähän tilanteeseen,

ei syyllistäisi,

vaan antaisi horjuvalle kaiteen.

En kait horjuvana,
tarvitse ankaria neuvoja,
kevyitä tuuppauksia,
jatkamaan kulkua.

Tarvitsen vain levähdyspaikan,
jossa rauhassa saisi toipua.

ajatella aikoja parempia.

mielikuvia

Kunnioitettava pilvimassa lipuu taivaan kannen ylitse.
Järven peilistä kuvastuu koko syksyn värien kirjo.
pinta värähtelee.

Siihen minä unohdun,
maalaten maisemaa sieluuni,
ajan parantaessa konrastia.

Variksen raakkuessa varpusta.>

ihannekuva

Minä muistan kun katsoit minuun,
kuin kehyksien läpi,
pidit minua kauneimpana tauluna.

Muistan kuinka sitten,
minä muutuin,
ja sinun katseesi verhoutui.

Olin vetänyt verhot kehysten eteen.

En ollut enää sinun monalisa,
enkä kauneuden perikuva,
vääristyivät piirteet,
joita yritin sinulle vaalia.

Mutta sairastuin,
kalpenin päivä päivältä,
hohto himmeni,
vihasin itseäni.

Sinä ansaitsit parempaa.

Minä vain tarvoin pohjamudissa,
toivoen muutosta.

Mutta en saanut itseäni nousemaan,
sinun haluamaasi kuvaan.

masennus vei minut mukanaan.

Toivon että vielä joskus,
voin katseesi sen saavuttaa.

Saada verhot pölyttyneet palamaan.

suojamuuri

Alaspainuneiden silmäluomien raosta,
raukena,
katselen sormiasi,
jotka piirtävät ympyrää vatsallani.

hymyilen sinulle vielä hetken,
ennen kuin vaivun uneen,
hellästi kiedot kätesi ympärilleni,
vaivun silmies sineen.

Nyt on keskellämme suojamuuri,
jonka sinä otsahiessä pystytit,
suojaamaan liittoamme,
kestämään iskut,
myös toisiltamme.

Ja minä luotan sinun rakennus taitoosi,
näin pysymme yhdessä,
vielä vanhanakin.

syksy

Se tuoksuu kostealle lehdelle,
vaahteralle.

Se antaa väreillään,
uskon elämään.

Se tuo kylmän viiman,
uskoimmeko kesän jatkuvan liian?

Syksy on lempi vuodenaikani,
vaikka harmaa täyttää mieleni.

Ehkä olen masokisti?>

Tämä hetki,
kun vartalosi kietoutuu minuun,
kun pimeässä koitan luoda silmäni sinuun.

Kun hämärä on kietonut meidät syleilyyn.

Me pakenemme päivää,
peläten valoa,
sen paljastavaa vaikutusta,
tunnemme olevamme huonoja.

ajaudumme itsesääliin.

Räystään alla lintu ruokkii poikasiaan,
meidän seiniemme sisällä,
kuulen siiven iskut ja vaikerruksen,
olen tässä.

itsesäälissä kierimässä.

Kun tunnemme ettemme kuitenkaan kykene samaan,
mihin lintuemo,
hoitaessaan poikasiaan.

hädässä ystävä tunnetaan

Taivaan pilvissä,

näin jotain kimmeltävän,

yritin sitä saavuttaa.

Autoit ja rakensit,

koivusta tikkaat.

Mutta ne eivät tarttuneet,

pilvenreunaan,

ja kiivetessäni,

taisin alas kapsahtaa.

Sinä tulit taas,

haavojain hoitamaan.

Silloin vasta ymmärsin,

on minulla paljon arvokkaampaa,

ja se oli minun edessäni,

miksen pystynyt huomaamaan.

Ystävä jota ei aarteet korvaa,

joka hädässä auttaa,

ja antaa hoivaa.

sillanrakentaja

Hämärtyessä,

illan,

rakensin yhdessä yössä,

sillan.

Rannaltasi minun polulleni,

saavuit,

sillä hetkellä tiesin,

että elämääni,

kuuluit.

Kävimme vuoroin kylässä,

ylittäen rajan,

kunnes päätyimme rakentamaan,

sillan keskelle,

yhteisen majan.

pohjaton ikävä.

Voi kun vielä saisi,

syliin painaa ja rutistaa,

hellästi hiuksias koskettaa,

tuntea tuoksun emilian.

Vaan lähdit pois luotamme,

paikkaan parempaan

tunsit elon suonistasi,

liekin sammuvan.

Nyt juokset ja leikit,

kera enkeli ystävien,

et mistään huolehdi,

onnellinen on tie taivasten.

Vain me täällä ikävöimme,

mutta tuuleen viestin lähetit,

lämpönä kosketti iholla,

kuiskauksena se tavoitti.

Olen teidän kanssanne,

tuulena ihollanne,

muistoina kauniina mielissänne,

ikävänä rinnassanne,

joka hetki mukananne.

Älkää siis surko rakkaat,

vielä koittaa päivä,

jolloin näemme,

ja katsokaat,

silloin ei vaivaa huolen häivä,

kuivuu kyynel,

unohtuu murhe,

ja onnelliset olemme toisistamme.

emilia rakas enkelilapsi<3

asiat tuppaa järjestymään..

Uskoni alkoi jo hiipumaan,

unohdin mitä on olla onnellinen.

Mutta pian tulin sen huomaamaan,

että kun jaksaa luottaa,

niin asiat kääntyvät parempaan.

Valonpilkahduksia,

on taivas seesteinen.

naiset vahvimmat

Naiset nuo vahvat,

luonnoltaan,

joutuvat kärsimään,

kovia kokemaan.

Iskuja pahoja,

alistamista,

otteita kovakouraisia.

riitoja.

Hän lähestyy taas,

uhkauksillaan,

saa veren jalkoihin pakenemaan.

ainaista oloa varpaisillaan.

loukkauksia.

Enempää ei tarvitse kestää,

tee itsesi ehyeksi,

pakene,

tule onnelliseksi.

helpotus on nurkan takana,

odottamassa,

kun vain avaat oven,

ja alat juosta.

Aloita elämä uudestaan.

Te naiset vahvimmat,

luonnostaan.

Sinä onnistuit siinä,

löysit askeleet parempaan.

(omistettu eräälle hyvin rakkaalle<333)

mietelmiä..

Kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle,

ja edessä on vain alamäkeä.

Muista silloin suojata itsesi hyvin,

niin vältyt pahemmilta mustelmilta.

Sillä silloin, kun tie on taas tasainen,

voivat vanhat haavat kirvellä,

ja silloin on vaikea seistä selkä suorana.

Jos vain ahdistuksen saisi loppumaan,

auringon taas paistamaan.

Vaan seuraa,

synkät pilvet toisiaan.

Unohtuisi jo vuodatus,

Ja sateet pyyhkiytyisi pois.

Kumisaappaat riisuttaisiin,

tulvasta selvittäisiin,

parempi olla ois.

Vaan onko kyyneleiden virta ehtymätön?

( uuden sisustus blogini osoite on: http://ourfamilyhouse.blogspot.fi/ käykäähän kurkkaa. Uusia päivityksiä tulossa piakkoin sekä sinne että tänne ) :)

Unta en saa

Valvon yöni miettin,

Aamulla herään,

Pää särkien.

Koska opin nukahtamaan,

Heräämään aamuun virkeänä,

Jaksamaan taas.

Yöt seuraavat toisiaan,

Yritän itseni uneen taivuttaa.

Vain pimeys pilkkaa naurullaan.

Laulun sanat

Isot pojat ei itke

Kulta pieni itke surut unholaan,

kyyneleetkin kyllä päättyy aikanaan,

sen tuut sä huomaamaan,

ei isot pojatkaan,

osaa näyttää tunteitaan.

Nurkkaan kääntyy pieni pää,

hartiat vain hieman nytkähtää,

eikä kyyneleitä kukaan nää,

kovalta kun pitää näyttää.

Murheet kaatuu kasvoin taa,

eikä kukaan tiedä ollenkaan,

miten tuntuukaan,

pienestä pahalta,

niin kova on tää maailma.

Siks äiti sua vielä lohduttaa,

kun kyyneleinä on tunteet valloillaan,

kun siitä kasvat vaan,

et enää osaakkaan,

äidin eteen enää tuosa murheita.

( Tälläisen laulun olen väsäillyt, voi kuulostaa hölmöltä kun ei tiedä säveltäkään, mut kuiteski ajatteli pistää tänne :) )

Pyydän anteeksi rakkaat lukijani vajavaisia päivityksiä. Täällä uudessa kodissa ei netti toimi ja siksi en kauheasti ole pystynyt tekstejä laittamaan. Pian pitäisi kuitenkin saada toimiva netti ja sitten lisäilenkin ahkerammin tekstejäni joita olen kirjoitellut.

Ilkikurinen

Suljen silmäni vain hetkeksi,

ja taas,

pääsi tuo ilkikurinen,

tekemään pahojaan.

Viidettä kertaako tänään?

Tiedä en,

pesen jälkiä seinästä,

pienten kätösten.

Tuimasti yritän katsoa,

kovasti kieltää,

pienestä hymystä,

virne naamalle leviää.

Äidin rooli on vaikea,

kuka täydellisesti osaisi sen?

Tuomarin, poliisin arkea,

palkaksi poskelle saa märän moiskauksen.

Ja hassusti se korvaa kaiken.

Pahoitteluni.

Kirjoittaminen on olut nyt vähän tauolla koska muutimme äskettäin, eikä täällä uudessa kodissa ole ollut nettiä, ennen kuin nyt. :) Muutimme tosiaan ihanaan vanhaan omakotitaloon ja sisustus on vienyt kaiken aikani, mutta nyt kun tavarat alkavat olemaan paikoillaan niin muistan muistaa myös teitä rakkaat lukijani ja kirjoitella ahkerasti runoja. Linkitän tänne myös piakkoin uuden sisustus blogini mikäli jotain teistä sellainen kiinnostaa.

Joskus

Tunnen kyynelien pyrkivän,

silmäluomien alta työntyvän,

pintaan.

Haluaisin tunteeni jakaa,

jollekkin kertoa,

sattuu,

liikaa.

( Joskus vain on tälläinen olotila, onneksi ei enää kovin usein. :) )

suihku puhdistaa kehon ja mielen.

Tunnen kuuman veden valuvan,

selkää huuhtovan,

kuulen pauhunan,

kuin meren kaukaisen kohinan.

Silmäni ummessa vaellan,

mielikuvitus maailmaan,

hetkeksi unohdan,

kaiken vaikean.

Kun nousen itseni pestyäni,

peittoni alle käperryn,

lämmin olo ympärilläni,

uneen heittäydyn.

vanhus

Yksinäinen vanhus,

vaipuu kuvitelmiin,

tyhjiin huoneisiin.

Aika käy hitaasti sykkien,

sydän tykyttäen,

tuntee jokaisen kellon lyönnin.

Istuu keinutuoli allaan,

hiljaa vaipuu uneen,

narahtaen kiikkuu,

hiljaa liikkuu,

tuoli vanhus.

Siinä istuja rauhallinen,

kuin aatoksissaan heijaa,

turkkia kissansa,

sylissään paijaa.

Hymisee laulua menneiden,

ihmisten vilinä ympärillään,

hetken eläen.

Kunnes laulun loppuessa,

palaa huoneen hämärään,

hymyillen vanhaa elämää.

.

Tuntui pahalta,

kun lähdit ovesta,

riidan päätteeksi.

Tiesin että palaisit,

silti kuollakseni pelkäsin,

kun en ehtinyt sanoa:

rakastan sinua.

viha-rakkaussuhde

Minä vihaan ja rakastan,

vastakkaiset puolet kääntyneet nurin.

Menneet sekaisin,

ja hämmennetty väärällä ajoituksella.

Olen tunteistani hämilläni,

äsken vielä naama väärällä katkeruudesta,

nyt rakastan niin, että sattuu.

tuntuu pahalta.

Uskaltaisinkohan pyytää,

anteeksiantoa?

Oppia

Ihmetyttää,

miten se osasikaan,

jotain sellaista,

mitä ei oltu opetettukkaan.

Hämmästyä saat,

useimmin kuin arvaatkaan,

lastas kun käyt seuraamaan.

( Lucas oppi taas jotain uutta :) )

muutoksen pyörät

Muutoksen pyörät lähtivät pyörimään,

uusia haasteita kohti syöksemään,

minä hämmennyin pinnojen väliin.

Miten nopeasti tavoitteet saavuttikaan,

vanhat esteet ylitetty uudestaan,

minä muutin toisiin kyliin.

Itsenäiseksi mut muutettiin,

ihmisjoukon keskeltä riuhdottiin,

maaseudun rauhaan.

Omakotitalo ostettiin,

matkaa keskustaan kertyi niin,

minä muutin asumaan sydämeni tarhaan.

(Hiukkasen sekavaa selostusta siitä miten hommattiin omakotitalo valkeakoskelta ja sinne käypi siis tiemme :))

Nyt on ollu inspiraatio vähän hukassa, mutta jos nyt saisi jonkun runon aikaiseksi :)

Epävarmuus

Piskuinen tunne,

sisältä kumpuaa,

hieman ahdistaa.

Tulevaisuuden epävarmuus,

pelottaa,

voiko suunnitelmiin luottaa?

Miksi mikään ei voi olla varmaa?

koettelemukset seuraavat toisiaan,

varpaisillaan oloa jatkuvaa.

Kuka ojentaisi käden auttamaan?

Lumisia tunnelmia

Napapiiri pohjoispuolella,

lumi narisi allani,

minä astelin kuusten kätköissä,

näin kuinka kettu seurasi varjoani.

Aurinko kimalsi hangella,

pudotin hansikkaani,

tunsin pakkasen pistelevän,

punan poskilleni.

Hengitin huurua ilmassa,

nostin lapaseni,

näin metsähiiren vilistävän,

ohi jalkojeni.

Nautin hiljaisuudesta,

nietoksista oksilla.

Nyt on ollut vähä inspiraatio hukassa.. vois käydä huomenna lenkillä jos sieltä sais ideoita.. :)

Veljekset

Kaksi samasta puusta veistettyä,

näköisiksi vuoltu piirteet,

ovat täynnä iloa vilpitöntä,

poikkeavat toisistaan luonteet.

Kaksi eri ihmislasta,

kuitenkin niin samanlaista,

syntyivät kahden liitosta,

sydän täynnä kiitosta.

----------------------

Silmän iloa

Onnea on katsella,

sitä välitöntä riemua,

jolla isoveli hoitaa,

halaa ja suukottaa,

pienempää sisarta.

Vauvoja.

Pitipäs lisätä tännekkin meitin pojista kuva ku huomasin mite samannäkösiä ovat. :)

Ekassa kuvassa vanhempi poika vauvana, nyt on tosin jo puolitoistavuotias ja toisessa uusi kuukaudenikäinen poikamme.

Mun blogi nyt eksyy vähän pääaiheestaan, mutta tuskimpa pieni vaihtelu silloin tällöin on pahaksi. :) Voisimpa ehkä tähänki lisäillä jossai vaihees vauva aiheisen runon kun saan inspiraation :)

Autiotalo

Kaaret karkaistulla lasilla,

valkoiset ovat ikkunan pielet,

hilseilleet maalit laudoilla,

katolla sammalsienet.

Ruoho rehottaa seinustalla,

tuon tuvan hiljaisen,

koivut kaartuvat tuulessa,

huiskuttaen terveisen.

Ohikulkija matkallaan,

on aran tuntuinen,

kiirehtii kulkuaan,

mökin nopeasti ohittaen.

Narahtaa talo vastalauseensa,

taasko yksin jään?

hiljaa kuuluu huokaisu tuulessa,

kaipaan asujaa, ystävää.

3D Kokeilua

Kokeilin tehdä tälläisen tuollaisella 3D- ohjelmalla minkä latasin koneelle. Iha mielenkiintoista tekemistä :) Tosin kannettava käy jo niin hitaalla että työ jäi kesken. Pitänee sitten jatkaa kun siirtää toiselle koneelle. Tarkoitus olisi vielä värittää ja tehdä vartalo, hiukset, jne.

Ohjelma: http://www.pixologic.com/sculptris/

Syliisi uppoudun

Syleilyysi uppoudun,

suudelmistasi elän.

Ihostasi huumaannun,
rakastan kaartasi,
selän.

Käsivartesi suojaan piiloudun,
sinuun juuri sitoudun.

Kainalosi notkoon rakennan,
onneni hipuista pesän.>

(Yksi vanhemmista runoistani kätköistä.)

Lettipää kulkija

Jalan jäljet pienet,
valkoinen alleen peittelee,
hohtavaan hankeen,
piiloittaen aarteen.

Muiston kulkijasta,
joka siitä meni vasta,
ei näy enää nietoksessa,
miten oli hurmiossa,
tuo astuja punanuttuinen,
lettipää pikkuinen.

Päivitystä.

Uusin piirrokseni. :) Ajattelin vaihteluksi lisäillä niitäkin tänne aina välillä. Niin ei mene sitten aivan kirjoitteluksi tämä homma :)Sitte ois runo piirtämisestä, miten se rentouttaa vieden ajatukset pois.


Hetki

Lasimaljan,
pehmeille ääriviivoille,
hukutin ajatukseni.

Piirtäen ne paperille.

Luoden oman maailmani,
unohtaen unelmani,
hetken saatoin,

nauraa kiireelle.

nukkumaan

Hätääntynyt parahdus,
missä olette,
vanhempani?

Hiljaisessa huoneessa,
pimeää,
kuuleeko kukaan huutoani?

Hiljaa raottuu ovi,
valoa tulvii huoneeseen,
Saapuu vuoteen viereen,
syliin sulkee.

Parku vaimenee nyyhkäyksiksi,
hiljaa painuu luomet kiinni.
Nyt voi uinahtaa,
syliin niin tuttuun ja turvaisaan.

Kasvoillasi tarut

Katsos ihmeitä,
silmiesi vedessä,
uivat pastellikalat.

Hohtavat eri väreissä.

Huulillasi hehkuvilla,
tinaperhoset,
lepattavat.

Kuin tuulen ajamina.

Kasvoillasi kimaltaa,
tuhat pisaraa,
merten kuohuista karannutta.

etsimässä varjoaan.

Uskomatonta,
miten piirteesi muodostaa,
tarua unohoittunutta.

Tahdon siihen maailmaan.

Lapseni

Voi rakas,
miten suloinen oletkaan,
miten avuttomasti huitovat kätesi ilmaa.

Kun ensi kerran saan sinut syliini.

Minä käärin sinut paitani sisään,
ihoa vasten,
rinnan päälle,
rauhoitut sydämeni ääneen.

Näen hymysi vahingon välkkeen.

Miten pieni ja kaunis oletkaan lapseni.
Hiljainen itkusi,
tuuditus uneni.

Kun silmäni painuvat kiinni,
tunnen vielä lämpösi.

Siihen nukahdin,
hymy huulillani.