Alaspainuneiden silmäluomien raosta,
raukena,
katselen sormiasi,
jotka piirtävät ympyrää vatsallani.
hymyilen sinulle vielä hetken,
ennen kuin vaivun uneen,
hellästi kiedot kätesi ympärilleni,
vaivun silmies sineen.
Nyt on keskellämme suojamuuri,
jonka sinä otsahiessä pystytit,
suojaamaan liittoamme,
kestämään iskut,
myös toisiltamme.
Ja minä luotan sinun rakennus taitoosi,
näin pysymme yhdessä,
vielä vanhanakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti