Yksinäinen vanhus,
vaipuu kuvitelmiin,tyhjiin huoneisiin.
Aika käy hitaasti sykkien,
sydän tykyttäen,
tuntee jokaisen kellon lyönnin.
Istuu keinutuoli allaan,
hiljaa vaipuu uneen,
narahtaen kiikkuu,
hiljaa liikkuu,
tuoli vanhus.
Siinä istuja rauhallinen,
kuin aatoksissaan heijaa,
turkkia kissansa,
sylissään paijaa.
Hymisee laulua menneiden,
ihmisten vilinä ympärillään,
hetken eläen.
Kunnes laulun loppuessa,
palaa huoneen hämärään,
hymyillen vanhaa elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti