sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Lapseni

Voi rakas,
miten suloinen oletkaan,
miten avuttomasti huitovat kätesi ilmaa.

Kun ensi kerran saan sinut syliini.

Minä käärin sinut paitani sisään,
ihoa vasten,
rinnan päälle,
rauhoitut sydämeni ääneen.

Näen hymysi vahingon välkkeen.

Miten pieni ja kaunis oletkaan lapseni.
Hiljainen itkusi,
tuuditus uneni.

Kun silmäni painuvat kiinni,
tunnen vielä lämpösi.

Siihen nukahdin,
hymy huulillani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti