Huomasin tässä runossa vasta, että teksti on melkopientä eikä meinaa nähdä lukea. joten pistämpä sen tähän vielä ihan selkeästi.
Pienen pienet sormenpäät,
piirtää,
sydämmeeni kärjellään,
mustekynää,
joka ei lähde kulumallakaan.
Joka päivä uudestaan,
hän vahvistaa sanat naurullaan,
ripsien heilahduksella,
innokkaalla katseella,
omistan sylikaupalla kultaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti