Rapinaa,
Sormet pöytää napsuttaa,
avautuu pikkusuu ihmettelemään,
valoa kirkasta edessään.
Monitori heijastaa,
silmiä samanlaisia,
pikkumies naurahtaa,
katsoo omaa kuvaansa.
Miten riemukasta,
hauskaa, huoletonta,
onkaan vielä elämä,
murheista ei tiedä,
ei osaa pelätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti