HYVÄÄ JOULUA

Tuike ja välke,

loisto joulukuusen,

tuo mieleeni menneet,

vanhan odotuksen.

Rakentaa alan,

kuukauden alusta,

joulumieltä,

pala palalta.

Ensin verhot,

ripaus taikaa,

nyt eletään,

joulun aikaa.

Punainen liina viikon päästä,

kynttilöitä tusina,

kauniit laulut raikaa,

huulessa, manteli, rusina.

Pian jo saapuu tärkeä ilta,

rauhoitun ja katson,

ulos ikkunasta.

Kimaltelee kinos,

mieli siinä lepää,

vatsa täynnä jouluruokaa,

ei huolia muista enää.

PISAROITA

Sateella tunnen,

pehmeä pisara,

taivaalla osa,

valtamerta.

Tiedän ettei mikään,

ole niin korvaamatonta.

Olen nähnyt veden elävän,

kauneimmillaan.

Kuin pisara ylös,

kimpoaa.

Valossa välkehtii,

kaunein timantti,

aallokossa keinuu,

kaikki sen toverit.

Odottavat,

että putoaa,

pisara mereen,

sulautumaan.

Huoleton elämä

Rapinaa,

Sormet pöytää napsuttaa,

avautuu pikkusuu ihmettelemään,

valoa kirkasta edessään.

Monitori heijastaa,

silmiä samanlaisia,

pikkumies naurahtaa,

katsoo omaa kuvaansa.

Miten riemukasta,

hauskaa, huoletonta,

onkaan vielä elämä,

murheista ei tiedä,

ei osaa pelätä.

Pettävät sydämmet

Ripustin sydämiä verhoihin,

ne pysyivät siinä itsestään,

vaan jos katseen käänsin,

hetkenkin,

en löytänyt niitä mistään.

Sydämet petolliset,

älä käännä niille selkää,

ne hylkää,

ei välitä sinusta,

ei mistään.

Sylikultaa.

Huomasin tässä runossa vasta, että teksti on melkopientä eikä meinaa nähdä lukea. joten pistämpä sen tähän vielä ihan selkeästi.

Pienen pienet sormenpäät,

piirtää,

sydämmeeni kärjellään,

mustekynää,

joka ei lähde kulumallakaan.

Joka päivä uudestaan,

hän vahvistaa sanat naurullaan,

ripsien heilahduksella,

innokkaalla katseella,

omistan sylikaupalla kultaa.