Olipa kerran tuttavuus,
olipa omanlainen.
Kun oli puhuja niin puhuvainen,
turhasta kertovainen,
et aamusta iltaan,
keksi kerrottavaa.
Ei kuunnellu toisten huolista puolia,
vaan jauhoi vaan juttujensa uomia.
Ei vaikka kuinka yritin,
ja aikojen päästä,
jo itsekin luovutin.
Ei puhekavereita meistä tullu,
vain kuuntelija,
ja kylän juoruhullu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti