toivosta luopuminen..

Viimeinen toivonripe,
leijuu ohitseni,
tartun siihen kiinni,
en päästä irti.

Kynsin ja hampain siihen jään,
viimeisestä kiinni pitämään,
en halua luovuttaa,
vaikka sisälläni joku huutaa,
pilkkaa naurullaan:

"Ei ne taistelut hyödytä,
kun kerran kaiken menetät!"

siis luovuta.. 
                     ja elä toivotta.

En kiellä, ettei houkuta.

ahdistaa..

Ahdistus on taas kietonut minut ympärilleen,
tunnen sen hyiset sormet sydämelläni,
kyyristyn sykkyrään pieneen,
suojellakseni sisintäni.

Vaikka kipu säteilee ulos tummansinisenä valona,
kylkiluideni välistä,
Olen sentään turvassa teennäiseltä ilolta,
ryveten itsesäälissä.

Kuitenkin toivoen muutosta,
hieman toivoa,
huomisesta..