Lapsiksi jälleen.

Juoksee aika,
viisarit vierivät taulullaan,
askel pieni vaihtuu nopeaan,
kunnes pian,
täytyy hidastaa,
kun vuodet seuraavat toisiaan.

Nauru niin viaton lapsen silmissä,
ja vanhan ihmisen,
kasvoissa paljon eläneissä.

Ja vastasyntyneen pieni käsi,
vasten kämmentäsi,
ruhjeista ja ryppyistä,
paljon työtä tehnyttä.

Ja mieleltä me tulemme taas,
pienen lapsen kerrontaan,
huolettomina elämme,
niinkuin ei vuosia ois ollutkaan,
vain valokuvat kansioissa,
tarinat toisten muistoissa,
kertovat,
olimme olemassa.

Ystävähakua

Hoin päivät päästyään,

Tarvitsen sydänystävää,

Sellaisen hupsun ja ihanan,

Nauravaisen, auttavan.

Joka päivät kanssain oisi,

Salaisuudet isotkin vain mulle soisi,

Oltas kun paita ja peppu,

Se ois sulone hassu heppu.

Siinä sinä vaan kuuntelit,

Hiljaa nyökkäilit,

Olin yksinäinen,

Mutten suinkaan yksin,

Ja se selvis ku oltii sylityksin.

Kokoajan olit ollut edessäni,

Mun armahin mies ja paras ystäväni!

Kullalleni

Kun me mennää nukkuu,

käyn su selkää kii,

iha iho tuntuu.

Mä tuen  su kylkiasentoo,

ettet käänny ja kuorsaa,

se sopii sulle,

Vaikka mieluummi menisit selinmakuulle.

Ja mä sanon sulle,

housut ja paita sopii yhtee,

vaikka oikeesti joutas roskiksee.

Mutta sä tykkäät niistä,

ja siks sanon nii,

eikä sillä oo mitää tekemistä se kans,

et kaikki muut lensi pyykkii.

Ja joskus,

päätän olla hiljaa,

Vaikka tekis mieli jostai huomauttaa,

Mutta en halua sun kaa,

riitaa aloittaa.

Jonku asian,

epämiellyttävän,

sanon vaa ku välitän.

Usein riidellää iha huvi vuoks,

ettävoidaa sit sopia,

sillo pusutki maistuu parhailta.