Vihreät oksat,
koristetut kullalla,
kuusen kädet,
vartensa ojentavat.
Hiljainen hyminä,
radiosta,
minä istun vaiti,
kuunnellen rauhan julistusta.
Lepatus kynttilän,
tuoksu kinkun,
valkoisena hohtava hanki,
näen lasten riemun,
niistä tunnen lapsuuteni joulun.
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
tiistai 17. joulukuuta 2013
Lapsilleni.
Ihmetystä,
hämmennystä,
kuinka katseesi onkaan täynnä.
Sydämeni sulle,
lapseni annan,
jo luokseni tule, ennä!
Ilmeesi,
kasvosi,
mieleeni ainiaaki painan,
sinun pellavanuttusi tuosun,
lapsen hentoisen,
sen mukanani kannan.
Ja jälkesi painettuna savilaattaan,
pienoiset taaperon varpaat,
se seinälläni vieläkin roikkuu,
kun pesästä lennät,
ja niin harvoin ennät,
luokseni vierahaksi.
Mut sydämmeeni tallettaut,
olen sut ainiaaksi.
hämmennystä,
kuinka katseesi onkaan täynnä.
Sydämeni sulle,
lapseni annan,
jo luokseni tule, ennä!
Ilmeesi,
kasvosi,
mieleeni ainiaaki painan,
sinun pellavanuttusi tuosun,
lapsen hentoisen,
sen mukanani kannan.
Ja jälkesi painettuna savilaattaan,
pienoiset taaperon varpaat,
se seinälläni vieläkin roikkuu,
kun pesästä lennät,
ja niin harvoin ennät,
luokseni vierahaksi.
Mut sydämmeeni tallettaut,
olen sut ainiaaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)