Se on syksy taas!

Veikeän väriset lehdet,
tuulen mukana,
pyörivät hiuksissani.

Aivastuksen pisarat,
pärskähtävät vastaantulijaa päin.
Kikattelen kuin hullunkurinen lapsi.

Sisältä pyrkii poreilevat kuplat,
riemuntunteena pintaan.
Minä juoksen onnesta soikeana,
syksyä vastaan.

Ei haittaisi vaikka sataisi,
sillä minulla on sadetakki,
ja räikeät kumpparit!

Mussukka

Taas uuden ihmeen,
lahjaksi saimme,
pyöreäposkisen,
tyttäremme.

Kun katselen häntä,
voin vain ihmetellä,
mistä kaikki rakkaus syntyy,
kun aina se vain lisääntyy.

Nytkin omistan sitä,
neljä kertaa enemmän kuin silloin,
yksinäni.

Mies ja kolme rakasta lasta,
enemmän voinko ansaita?