kipeät muistot

Kynttilän lepatus,
luo varjot katsojan kasvoille,
pehmentäen ääriviivat.

Silmissä utuinen katse,
kimmellys poskella,
jälki kyyneleen.

kietaisee huivia tiukemmin ylleen,
laskeutuu maahan routaiseen,
pienen haudan ylle.

Antaa muistojen tulvia,
kyynelten virrata,
olkapäät vavahdellen.

Tuuli kuin hentoinen kosketus hiuksissa,
luo surumielisen hymyn,
hahmo nostaa katseensa.

Hiljaa nousee ja kääntyy kannoilleen,
on aika palata arkeen.>

ikävä

Tähtien tuikkehessa,
miljoonien hohteessa,
saan osan sinua.

Kuin ojentaisit kätesi,
taivaasta kurottaisit,
tuikkivat silmäsi,
pehmyt hymysi.

Hiljainen tuuli hymisee,
kuin naurusi hyväilee,
pulleilla sormilla tarttuisit,
minun käsiini.

Vetäisit tähtien joukkoon.

Sävel yhteinen

Toivon,
vielä vanhanakin,
omaamme saman sävelen,
kuin nyt.

Lempeä,
kauhasta ammennankin,
sinut kylvetän,
niin elvyt.

Suukoilla sadattelet,
sänkyyn
illalla
peittelet.

kainalosi tuoksuun,
hiljalleen,
uinahdan.

Aamun hymyssä huomenet.

Tressi

Levoton sielun vaellus,
mistä johtuu taivallus,
niin loputtoman tuntuinen.

Kuin ei olisi lepopaikkaa,
missä hetken hengähtää,
takana tressi hoputtaa,
asioita tekemään.

Unelmissani lepään,
en ajattele mitään,
Ei, en sitäkään,
en eilistä,
en huomispäivää.>

runot

Purkautua paperille,
pieninä palasina,
kokonaisuus niitä koota.
Joskus hyviä, usein huonoja.
Aina ainutlaatuisia.