paistavat verhoin raosta,
vaan herätä saa lauluun,
kyyhkystä kertovasta,
Se hiljaa saapuu tietoisuuteen,
siivillä päivään kantaa,
se onnen hymyn suupieleen,
sulle tahtoo antaa.
Sillä olethan kuljettanut meitä,
opastanut varomaan teräviä kiviä,
väistämään esteitä,
kokoamaan rikkimenneestä ehyitä,
Ja Niin monta kuin kuljetit pientä,
jotka laulaen tahtovat kiittää,
niin monta on nyt suurta syliä,
ja niissä rakkautta riittää.
Kiitos äiti!
(Meillä on ollut perinteenä laulaa äidille onnen kyyhky lentää.)
