Rannalla hiljaisuus,
hiuksiini takertuu,
ei päästä lähtemään,'
tuulen kanssa leikkimään.

Silmäripsiin kivunnut kyynel,
hetken hengähtää,
ennen kuin kulmien kautta,
poskelle vierähtää.

Ympärille kietoutunut sumu,
antaa turvan tunteen,
päässä soi eilisen tanssin humu,
joka jäi menneeseen.

Kun nousee ylös lähteäkseen,
on askel kevyempi,
laskin murheet kaarnaveneeseen,
on olo ehyempi.

Niin jokainen vain tarvitsee,
hetkisen aikaa,
asioita pohtiakseen,
aivan yksikseen.