Matkan uuvuttama
Vaelsin pitkän matkan, paljon kannoin harteillani, varrella tienhaaran, laskin taakkani. Uupuneena sammalelle istahdin. Kasvoi metsä täynnänsä kukkia, en tohtinut niitä poimia. ihastelin vain. Kuulin kuinka linnut lauloivat, korvani kuulemaan avautuivat. Huomasin kuinka aurinko lämmitti ihoa, matkan varrella arpeutunutta. Tuoksu huumaava valtasi aistini, tuoksui pihka ja kostea multa. Ja aurinko kimmelsi, aamun pisaroissa. Mitä kaikkea kaunista olikaan, jäänyt minulta huomaamatta. kulkiessani taukoamatta. -Kanerva Kuha